Runoyhdistys Nihil Interit järjesti sääntömääräisen vuosikokouksen maanantaina 17.6. 2024. Kokous järjestettiin hybridikokouksena Zoomissa ja Tekstin talolla.
Kokous valitsi yhdistykselle uuden hallituksen kaudelle 2024-2025. Yhdistyksen puheenjohtajaksi toiselle kaudelle valittiin Tuomas Taskinen (kuvassa) ja uudeksi varapuheenjohtajaksi Hanna Syrjämäki.
Muiksi jäseniksi valittiin Eeva Vänskä (uusi jäsen), Jonna Nisu (uusi jäsen), Mikko Väänänen (uusi jäsen) ja Elina Sallinen.
Hallituksen varajäseniksi valittiin Saara Laakso ja Aamu Pulkkinen.
Vuosikokous vahvisti Nihil Interitin uudeksi jäsenmaksuksi 20€/ vuosi. Kannatusjäsenyyden hinta on 50€/ vuosi.
Perinteinen Annikin runofestivaali Tampereella on jälleen haalinut listoilleen huippukattauksen kirjallisuusalan huippuesiintyjiä.
Upeassa Annikin puutalokorttelissa on jo tulevana viikonloppuna 8.6. mahdollista kokea mm. Kielo Kärkkäisen, Sirpa Kähkösen, Lyytin ja Tarujen taikalinnut -esityksissä Helsingissä vastikään loistaneen Aulikki Oksasen esiintymiset.
Festariohjelmaan ja muuhun tapahtumainformaatioon voit tutustua Annikin kotisivuilla.
Nihilin jäsenet saavat tapahtumaan pääsylipun alennettuun hintaan. Alennuslipun voi ostaa tapahtumapäivänä Annikin lipunmyyntipisteestä kertomalla yhdistyksen jäsenyydestä.
Lisäksi Runografi järjestää kommentointikilpailun, jonka palkintona arvotaan kaksi (2) lippua Annikkiin. Osallistu runouskeskusteluun Runografissa, täytä lomake ja olet mukana arvonnassa!
Kirjanpitomme mukaan joitakin Nihil Interitin jäsenmaksuja ja Tuli & Savun tilauksia on vielä maksamatta viime vuodelta.
Jäsen- ja tilausmaksut ovat tärkeä osa yhdistysten vuosittaista taloutta etenkin nyt kun taiteen ja kulttuurin rahoitusta ollaan Suomessa leikkaamassa.
Nihil Interitin valtakunnallisen runouspalkintoraadin toiminta on jälleen alkanut. Etsimme tällä kertaa vuoden runoteosta aikavälillä 6/23-5/24 julkaistuista suomalaisista runoteoksista.
Vuoden 2023 runoteokseksi valittiin Mikko Väänäsen Q. Intiassa matkailleen Väänäsen puolesta palkinnon nouti voittajakirjan ulkoasusta vastannut Viivi Waris (vas.). Vuoden runoustekona palkittiin Zoila Forss-Crespo Moreyran elämäntyö kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisessä Suomen runokentällä.Kuva: Maisku Myllymäki/ Turun Kirjamessut
Toivomme kustantajilta mahdollisimman runsasta osallistumista kilpailuun. Vuoden runoteos ja vuoden runousteko palkitaan Turun Kirjamessuilla perjantaina 4.10. 2024. Loppusuoralle valinnoissa edenneet teokset esitellään elo-syyskuun aikana Nihil Interitin viestinnässä.
Runopalkintoraadissa toimivat vuonna 2024 Anna Helle (pj.), Helmi Nöjd, Saara Laakso, Tuomas Aitonurmi ja Mikko Väänänen. Voittajille luovutettavista runoesineistä vastaa Jyrki Heikkinen.
Kustantajille on lähetetty infokirje kilpailusta sähköpostitse maanantaina 8.4. 2024.
Jos kuitenkaan et ole saanut postia meiltä, ota yhteys Nihil Interitin toiminnanjohtaja Jari Nikkolaan (toiminnanjohtaja[at]nihilinterit.fi), niin korjaamme asian vielä saman päivän aikana!
Nihil Interit etsii jälleen vuoden runoustekoa. Se voi olla palkinto elämäntyöstä, nettipalvelu, kulttuuriteko käännösrunouden saralla tai runousaiheinen tietokanta. Taikka sitten ei mikään näistä!
Vuonna 2023 vuoden runoustekona palkittiin Zoila Forss-Crespo Moreyran (kuvassa toinen vasemmalta) elämäntyö kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisessä Suomen runokentällä.
Mikä on sinun ehdokkaasi vuoden runousteoksi? Ehdota ehdokastasi meille 31.7. 2024 mennessä.
Lopullisen voittajan valitsee Nihil Interitin runopalkintoraati, joka valitsee myös vuoden runoteoksen viimeisen vuoden tarjonnasta. Runoteos ja runousteko palkitaan Turun kirjamessuilla perjantaina 4.10. 2024.
Osoite ehdotuksille: info@nihilinterit.fi. Viestiin mukaan tunniste ”Runousteko”. Perinteinen posti kulkee osoitteessa: Nihil Interit/ Runousteko, Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, 00530 Helsinki.
Vuoden Huiput 2023 -kilpailun palkinnot jaettiin 18.4. 2024 gaalassa Tanssin talolla.
Vuoden asiakashuipuksi palkintogaalassa valittiin Tuli & Savun Atte Koskisen ja Riikka Simpuran muodostama päätoimittajakaksikko.
Lisäksi lehdelle jaettiin Julkaisut -kategorian Kultahuippu ja Nuoret luovat -kategorian Hopeahuippu.Nihil Interit onnittelee triplavoittajia!
Vuoden Asiakashuippu on palkinto hyvälle markkinoinnin ja muotoilun ostajalle.
”Jos joku asia maailmassa on pysyvää, niin se, että Tuli & Savu -lehti on aina mukana huippukahinoissa. Ollut jo lähes 20 vuotta. Se kertoo siitä, että kyseessä on julkaisu, jota tehdään intohimoisesti ja uutta kokeillen”, gaalan palkintotiedotteessa todetaan.
Tuli & Savun visuaalisuutta on tehty yhdessä Aalto-yliopiston graafikko-opiskelijoiden kanssa vuodesta 2003. Toimintamalli on hioutunut vuosien varrella ja osoittautunut erittäin toimivaksi.
”On erittäin ainutlaatuista, että opiskelijoille annetaan työstettäväksi julkaisu, jolla on vakiintunut yleisö ja tilaajakunta, mutta jota saa silti käsitellä omaäänisesti”, Vuoden Huiput -kilpailun ylituomari LauraVäinölä kiittelee.
Tuli & Savu on viime vuosina ollut melkoisessa palkintosateessa.
Vuonna 2019 lehti valittiin Pohjoismaiden parhaaksi kulttuurilehdeksi Göteborgin kirjamessuilla. Vuonna 2021 Tuli & Savulle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto.
Vuoden 2024 alusta lehden toimituksessa työskentelevät Atte Koskinen (päätoimittaja) sekä toimittajina Helmi Nöjd ja Elina Sallinen. Tuli & Savun kritiikkitoimittajana toimii JanneLöppönen.
Tekstialalla toimii tuhansia freelancereita ja itsensätyöllistäjiä, joilla ei ole ympärillään kollegoiden ja työyhteisön tukea. Tekstin talon uuden työhyvinvointi- ja mentorointiohjelman tavoitteena on edistää freelancereiden työoloja ja auttaa heitä jaksamaan paremmin.
Vuoden mittainen ohjelma on ensimmäinen tekstialan tekijöiden työhyvinvointia ja ammatillista identiteettiä vahvistamaan pyrkivä hanke Suomessa. Valtakunnallinen ohjelma koostuu kahdesta osasta: kaikille avoimesta työhyvinvointikoulutuksesta sekä lisäksi kunnianhimoisesta mentorointiohjelmasta, joiden tavoitteena on antaa uusia näkökulmia ja toimintatapoja tekstialan tekijöille.
Kaikille avoimen ja maksuttoman työhyvinvointikoulutuksen rinnalla pilotoidaan kunnianhimoista mentorointiohjelmaa, joka tuo poikkialaisesti yhteen tekstialan tekijöitä, toimittajista runoilijoihin. Kuka tahansa tekstialalla työskentelevä voi hakea mukaan ohjelmaan. Ohjelman mentorointiosuudessa fokus on vertaistuessa ja tiedon jakamisessa. Keskustelemalla ja jakamalla näkemyksiään ammattilaiset pääsevät oppimaan toisiltaan uusia tapoja toimia.
Nihil Interit kannustaa kaikkia tekstialan toimijoita tutustumaan uusia uria aukovaan projektiin. Lisätietoja hyvinvointi- ja mentorointihankkeesta saat Tekstin talon tiedotteesta.
HUOM! ASKARTELUKERHO ON LOPPUUNMYYTY 27.4. OSALTA. KYSY MAHDOLLISIA PERUUTUSPAIKKOJA SÄHKÖPOSTITSE: KURSSIT@NIHILINTERIT.FI
Tervetuloa askartelukerhoon Tekstin talolle 27. huhtikuuta! Askartelukerhossa valmistamme aseemisia ja visuaalisia runoja eri m eienetelmin.
Aseeminen kirjoitus on visuaalisen runouden muoto, joko korostaa sanojen merkityksen sijaan kirjoituksen fyysistä elettä tunteiden ja kokemusten välittäjänä.
Alustuksesta vastaa runoilija ja aseemisen runouden uranuurtaja Karri Kokko. Alustuksen jälkeen jokainen saa tehdä runoja valitsemillaan tavoilla. Tekemisen lomassa voimme keskustella tai vain syventyä samassa tilassa luomiseen.
Mukana keskustelemassa ja teetä keittämässä on runoilija ja Nihil Interitin hallituksen sihteeri Hanna Syrjämäki.
Tilaisuus sopii kaikille, aikaisempaa kokemusta ei tarvita.
Kurssin hinta on Nihil Interitin jäsenille 20 € ja muille 25 €, sisältäen materiaalikustannukset. Paikka: Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, Helsinki, 4. kerroksen kirjastohuone.
Ilmoittautumiset osoitteeseen kurssit@nihilinterit.fi 20.4. mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro, oletko Nihil Interitin jäsen. Mukaan mahtuu 8 osallistujaa.
Ilmoittautuessasi sitoudut maksamaan kurssimaksun. Voit peruuttaa varatun paikan 7 vrk ennen kurssin alkamista. Mikäli peruutusta ei ole tehty määräaikaan mennessä, veloitetaan koko kurssimaksu. Voit perua kurssipaikan sähköpostitse em. sähköpostiosoitteeseen.
Eräs Suomen johtavista elävän kirjallisuuden ulkoilmatapahtumista, Annikin runofestivaali, järjestetään taas kesäkuussa lauantaina 8.6.
Nihil Interitin jäsenet voivat lunastaa alehintaisen lipun tapahtumaan edulliseen 20 € hintaan Annikin lipunmyyntitiskiltä. Nihilillä on tapahtumassa myös pieni myyntikoju.
Tampereen klassikkotapahtuman konseptiin ja ohjelmistoon voit tutustua Annikin kotisivuilla.
Runoyhdistys Nihil Interit toteutti menneenä vuonna sanataidekokonaisuuden Mikkelin Ristiinassa. Kotiseuturunoutta Ristiinasta -hanke sai Taiteen edistämiskeskuksen erityisavustuksen harvaan asuttujen seutujen kulttuuritoimintaan.
Hankkesta vastasivat Nihil Interitin runoilija-sanataideohjaajat AP Kivinen ja Saara Laakso. Heidän tavoitteenaan oli tarjota paikallisille kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille foorumi, jossa jakaa tekstejä ja ajatuksia kirjoittamisesta. Lisäksi ohjaajat innostivat kirjoittajia luonnostelemaan tekstejä, joiden lähtökohtana on suhde paikalliseen ympäristöön.
Hanke toteutettiin yhteistyössä Ristiinan kirjaston, Ristiina-Seuran sekä Ristiinan yhtenäiskoulun kanssa. Seuraavassa AP (AP) ja Saara (S) kertovat hankkeen vaiheista.
Keväällä suunnittelimme Saaran kanssa erilaisista näkökulmista toteutettavia työpajoja. Toiveena oli, että saisimme toukokuun sanataideviikolle mukaan kaiken ikäisiä kirjoittajia. Esimerkiksi Voimaeläimet -pajassa eläydymme jonkin villieläimen rooliin. Mikä eläin olisin? Virikkeenä toimivat eläinkortit, joista voi valita siinä hetkessä mieleisen. Karhu, kettu, hirvi, norppa vai huuhkaja? Valinta ei ole helppo. Mutta kun vauhtiin päästään, tekstiä syntyy.
Tässä ohjaajan oma, lyhyt ja leikkisä esimerkki:
”Olen saukko, oikea vesipeto. Sukellan syvälle ja nousen taas pinnalle.
Teen tuplavoltin vedessä, olen mestari.
Särki tai ahven, varokaa vaan, olette herkkuruokaa!”
Läheltä nähtyä -työpajassa tutkitaan monipuolisesti omia muistoja ja Pöytälaatikko auki -pajaan osallistujat tuovat aiemmin kirjoittamiaan runoja tai proosallisia pätkiä. Tekstejä luetaan ja niistä keskustellaan kannustavassa ilmapiirissä. Huikeita muistojakin nousee pinnalle keskustelun lomassa. Sanataideviikon viimeisessä voimaeläimet -työpajassa on mukana kirjoittajia alakoulun oppilaista senioreihin. Tunnelma on yhteisöllinen ja lämmin.
Työpajaa oli markkinoitu sanaretkenä. Etsitään siis sanoja, syödään eväitä ja katsotaan mitä syntyy. Opettajana olin kuvitellut sen näin: Osallistujat haahuilevat hiljaisuuden vallitessa vanhojen rakennusten lomassa. He silittelevät hirrenpäitä, kirjaavat ylös miltä se tuntui. Vaivihkaa kertyy aineksia, sellaisenaan tavallisia sanoja, jotka myöhemmin saattavat törmätä toisiinsa yllättävällä tavalla.
Aina sitä jossakin kynän kanssa istuu, vaikka ympäristöön ei kiinnittäisi huomiota. Nyt kiinnitetään. Paikalle saapuu muutamia eläkeläisiä ja jokunen koululainen. Annan osallistujille tehtäväksi lähteä kirjoitusvälineiden kanssa keräämään pihasta viisi kosketusta, viisi näköhavaintoa ja viisi kuuloaistimusta sekä verbejä. Kun harjoitus on riittävän konkreettinen ja yksinkertainen, sen sylissä viihtyy. Kun retkeläiset palaavat kalliolle, ohjeistan heitä tekemään saaliistaan sanasekoituksia ja kielikuvia. Niiden pohjalta kirjoitetaan luonnoksia.
Järveltä tuulee raikkaasti,
siihen sekoittuu koiranputken hento, tumma lehahdus.
Astun kuistille, lattialankut narisevat ja kertovat – olen tulossa.
Kompastun kynnyksellä ja romahdan räsymaton päälle.
Tuijotan kirkasta, sinistä raitaa. Se on miehen vanhasta paidasta.
Ikkunasta näen pääskysen lentävän vaahteran yllä.
Helena Kauppinen
Työpaja päättyy Päivi Roosin vetämään museo-opastukseen. Aivan tavanomainen opaskierros se ei ole, sillä pyydän osallistujia poimimaan oppaan puheesta sanoja ja lauseita tekstien raaka-aineeksi. Muistiinpanoja merkittävämmältä tuntuu lopulta se, että kirjoitusharjoitusten jälkeen oppaan tietotaito asettuu uusiin kehyksiin. Niihin, jotka kukin meistä oli juuri kirjoittamalla luonut.
Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla sekä kirjaston työpajassa seuraavana päivänä syntyneistä teksteistä kootaan kesän ajaksi runonäyttely museon navetan ylisille.
Aidaspuut seisovat jämäköinä.
Päällä matkustavat pilvet.
Molemmat rajaavat pihaa.
Aurinko antoi harkkovarjon malkakatolta hirsiseinään.
Milloin hirsien aika on ohi…?
Hilkka Nuutilainen
Mikä on lavaruno -työpaja Ristiinan kirjastolla 28.9.2023
AP:
”Mistä… miten sä teet sen runon?”, kysyy työpajaan vauhdilla tuleva osallistuja. “Kylän filosofi” menee suoraan asiaan, kuten runokin parhaimmillaan. Totean maltillisesti, että katsotaan, millaisia vastauksia tänään löydetään. Työpajassa on mukana pieni ryhmä aiheesta kiinnostuneita; mm. lauluntekijä-harrastaja sekä kirjoittamista harrastava pariskunta. Yksi kirjoittajista tietää tavoitteensa; hän on tullut tekemään elämänsä toista runoa.
Kirjoitusharjoituksissa tutkimme ensin muistoja, millaisia lyyrisiä hetkiä omista ”muistikuvista” löytyy. Hetken / kuvan tallentamiseen käytämme mm. tajunnanvirtatekniikkaa. Pyritään kirjoittamaan kaikilla aisteilla siten, että kynä ei nouse paperista, teksti virtaa, oma rytmikin kenties löytyy. Oleellista on antaa mennä, luopua kontrollista. Tarttua hetkeen, sitäkin lavarunous parhaimmillaan lienee.
Kokonaisuutena työpaja on runsas ja rönsyilevä kuin runoklubi, ja jättää kutkuttavasti ilmaan myös kysymyksiä. (Lava)runo ei taida kovin helposti asettua tiettyihin kehyksiin tai muotteihin. Eli antaa sen rehottaa, villisti ja vapaasti.
Nämä kädet
”Sulla on vanhat kädet!” Lapsen silmin tietty. Mutta kun katson näitä käsiäni itsekin, näenhän minä: maksaläiskät, rypyt, uurteiset kynnet. Ja mitä sitten? Minähän olen tehnyt ikäni näillä käsillä.
Kädet kertovat. Kertoisivatko sormenjälkeni enää mitään?
Onko työ hionut hiuksenhienot jäljet pois? Onko näissä käsissä sittenkin sileitä kohtia? Nämä kädet ovat usein kylmät.
Niillä voi yllättää: kosketus on kylmä! Mutta: kylmät kädet, lämmin sydän, meillä sanottiin.
On perjantai, ja koululla sattumalta myös vanhempien päivä. Tämä tarkoittaa, että tunneilla on mukana myös joitakin oppilaiden vanhempia. Siis elävä meininki; sukellan sekaan. Puhumme aluksi hieman harrastuksista; 8-vuotiailla on mukana oma suosikkikirja, tai parhaillaan luettavana oleva kirja. Todetaan, että monipuolinen harrastaminen, myös lukeminen on mahtavaa hommaa, seikkailua!
Itse kirjoitushomma alkaa sanojen keräämisellä. Kysymyksiä; mikä on lempivärisi? Entä vuodenaika? Mikä kasvi voisit olla? Mikä sinusta tulee isona? Ankaraa miettimistä, tuhinaa ja lyijykynän liikettä paperilla. Ja ta-daa! Kerättyjen sanojen pohjalta koostuva, runollinen selfie sisältää myös metaforisuutta. Tottakai halukkailla on mahdollisuus esittää oma tekstinsä. Ja raikuvat aplodit jokaiselle runoselfien rohkealle esittäjälle! Sitten tiivis työpaja onkin jo paketissa.
Rinnakkaisluokassa sama meininki. Työpajoissa syntyneitä pieniä runoja oppilaat voivat halutessaan jatkaa oman opettajan ohjauksessa. Selfien tyyliin runollisen muotokuvan voi kirjoittaa myös luokkakaverista. Ja kuvataiteen tunnilla runon voi kuvittaa.
Tässä työpajan ohjaajan oma selfie 29.9.
“olen merensininen saarni
kärsivällinen syyskuun seppä
sateisen, vihreän saaren laitumilla”
Kekrijuhla 30.9.2023: Runosadonkorjuu ja Helena Wariksen haastattelu
S:
Kekrijuhlan ohjelmassa on muun muassa vanhojen traktoreiden esittely, risuaitanäytös ja paikallinen bändi. Navetan ylisillä istuu mukavasti yleisöä, joukossa jokunen tuttu kasvo kesän sanaretkeltäkin. Museo-opas Päivi on koonnut sanaretken runot näyttelyksi, ne on laminoitu ja ripustettu pyykkipojilla ylisille.
Aloitamme lukemalla työpajoissa syntyneitä tekstejä, olemme koostaneet niistä lyhyen lausuntaesityksen.Sitten haastattelemme paikallista kirjailijaa, Helena Warista. Helena on ansioitunut fantasiakirjailijana, mutta häneltä on julkaistu myös esimerkiksi suosittu lastenkirjasarja Olafin pentupäiväkirjat (Otava).
Kesän työpajasta muistan, miten osallistujien kirjoittamat tekstit saivat katsomaan talonpoikaismuseon pihaa uusin silmin. Onko vaikutus sama nyt, kun yleisö kuulee ne ääneen luettuna? Sanat herättävät eloon pihan ja rakennukset, ne vetoavat kuvittelukykyyn, pohdiskelemme. Niin kirjoittaminen kuin lukeminen voivat rikastaa museokäyntiä ja tehdä siitä henkilökohtaisesti merkityksellisen.
Entä miten Helena itse kirjoittajana lähestyisi tätä paikkaa? Valppaiden aistien ja muistiinpanovälineiden lisäksi hän ottaisi luultavasti esiin kameran. Helena kertoo, että haluaisi ehkä palata kirjoituspaikalle kuvien kautta. Niistä voisi huomata jotakin, mikä on mennyt ohi silmien.
Waris käyttää luovasti ja monipuolisesti erilaisia itselleen tuttuja paikkoja romaaneissaan. Käy ilmi, että nimenomaan Pien-Toijolan pihapiiri on toiminut esikuvana tietyille Pohjankontu-fantasiatrilogian tapahtumapaikoille. Saamme kuulla lukunäytteen, joka sijoittuu pirtin tupaan. Keskustelemme yksityiskohdista ja Helena muistuttaa, ettei hänellä fantasiakirjailijana ole tavoitteena kirjoittaa historiallisesti tarkkoja teoksia. Historialliset paikat voivat tarjota kuitenkin tärkeän inspiraation teoksen maailmalle.
Mikä merkitys kirjoituspaikalla tai työhuoneella on kirjailijantyössä? Helena kertoo, että Olafin Pentupäiväkirjojen tärkeä lähtökohta on kotipihan eläimet, joita heillä on paljon ja jotka hän tuntee hyvin. Monet sarjan yksityiskohdat ovat suoraan pihalta.
Keskustelemme lopuksi vielä eri kohderyhmistä. Lapsille kirjoittaminen ei lopulta ole kovin erilaista kuin aikuisille, lapset ovat vaativa yleisö, Helena pohtii. Hän kirjoittaa vain sellaisia kirjoja, joista itsekin lukijana pitäisi.
*
AP & S:
Tämä hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman paikallisia yhteistyökumppaneita. Erityisen lämpimästi meidät ottivat vastaan kirjaston työntekijät. He tarjosivat työpajoille tilat sekä tiedottivat omilla kanavillaan tapahtumista. Ristiina-Seura järjesti Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla sanaretken yhteydessä museo-opastuksen ja tarjosi esiintymismahdollisuuden kekrijuhlassa syksyllä. Yhtenäiskoulun 2. luokkien oppilaat ja opettajat ottivat kirjoitustyöpajat innolla vastaan. Ja paikallislehti Ristiinalainen antoi hankkeelle näkyvyyttä tekemällä kevään sanataideviikosta näyttävän jutun ennen hankkeen käynnistymistä.
