Tekstialalla toimii tuhansia freelancereita ja itsensätyöllistäjiä, joilla ei ole ympärillään kollegoiden ja työyhteisön tukea. Tekstin talon uuden työhyvinvointi- ja mentorointiohjelman tavoitteena on edistää freelancereiden työoloja ja auttaa heitä jaksamaan paremmin.
Vuoden mittainen ohjelma on ensimmäinen tekstialan tekijöiden työhyvinvointia ja ammatillista identiteettiä vahvistamaan pyrkivä hanke Suomessa. Valtakunnallinen ohjelma koostuu kahdesta osasta: kaikille avoimesta työhyvinvointikoulutuksesta sekä lisäksi kunnianhimoisesta mentorointiohjelmasta, joiden tavoitteena on antaa uusia näkökulmia ja toimintatapoja tekstialan tekijöille.
Kaikille avoimen ja maksuttoman työhyvinvointikoulutuksen rinnalla pilotoidaan kunnianhimoista mentorointiohjelmaa, joka tuo poikkialaisesti yhteen tekstialan tekijöitä, toimittajista runoilijoihin. Kuka tahansa tekstialalla työskentelevä voi hakea mukaan ohjelmaan. Ohjelman mentorointiosuudessa fokus on vertaistuessa ja tiedon jakamisessa. Keskustelemalla ja jakamalla näkemyksiään ammattilaiset pääsevät oppimaan toisiltaan uusia tapoja toimia.
Nihil Interit kannustaa kaikkia tekstialan toimijoita tutustumaan uusia uria aukovaan projektiin. Lisätietoja hyvinvointi- ja mentorointihankkeesta saat Tekstin talon tiedotteesta.
HUOM! ASKARTELUKERHO ON LOPPUUNMYYTY 27.4. OSALTA. KYSY MAHDOLLISIA PERUUTUSPAIKKOJA SÄHKÖPOSTITSE: KURSSIT@NIHILINTERIT.FI
Tervetuloa askartelukerhoon Tekstin talolle 27. huhtikuuta! Askartelukerhossa valmistamme aseemisia ja visuaalisia runoja eri m eienetelmin.
Aseeminen kirjoitus on visuaalisen runouden muoto, joko korostaa sanojen merkityksen sijaan kirjoituksen fyysistä elettä tunteiden ja kokemusten välittäjänä.
Alustuksesta vastaa runoilija ja aseemisen runouden uranuurtaja Karri Kokko. Alustuksen jälkeen jokainen saa tehdä runoja valitsemillaan tavoilla. Tekemisen lomassa voimme keskustella tai vain syventyä samassa tilassa luomiseen.
Mukana keskustelemassa ja teetä keittämässä on runoilija ja Nihil Interitin hallituksen sihteeri Hanna Syrjämäki.
Tilaisuus sopii kaikille, aikaisempaa kokemusta ei tarvita.
Kurssin hinta on Nihil Interitin jäsenille 20 € ja muille 25 €, sisältäen materiaalikustannukset. Paikka: Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, Helsinki, 4. kerroksen kirjastohuone.
Ilmoittautumiset osoitteeseen kurssit@nihilinterit.fi 20.4. mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro, oletko Nihil Interitin jäsen. Mukaan mahtuu 8 osallistujaa.
Ilmoittautuessasi sitoudut maksamaan kurssimaksun. Voit peruuttaa varatun paikan 7 vrk ennen kurssin alkamista. Mikäli peruutusta ei ole tehty määräaikaan mennessä, veloitetaan koko kurssimaksu. Voit perua kurssipaikan sähköpostitse em. sähköpostiosoitteeseen.
Eräs Suomen johtavista elävän kirjallisuuden ulkoilmatapahtumista, Annikin runofestivaali, järjestetään taas kesäkuussa lauantaina 8.6.
Nihil Interitin jäsenet voivat lunastaa alehintaisen lipun tapahtumaan edulliseen 20 € hintaan Annikin lipunmyyntitiskiltä. Nihilillä on tapahtumassa myös pieni myyntikoju.
Tampereen klassikkotapahtuman konseptiin ja ohjelmistoon voit tutustua Annikin kotisivuilla.
Runoyhdistys Nihil Interit toteutti menneenä vuonna sanataidekokonaisuuden Mikkelin Ristiinassa. Kotiseuturunoutta Ristiinasta -hanke sai Taiteen edistämiskeskuksen erityisavustuksen harvaan asuttujen seutujen kulttuuritoimintaan.
Hankkesta vastasivat Nihil Interitin runoilija-sanataideohjaajat AP Kivinen ja Saara Laakso. Heidän tavoitteenaan oli tarjota paikallisille kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille foorumi, jossa jakaa tekstejä ja ajatuksia kirjoittamisesta. Lisäksi ohjaajat innostivat kirjoittajia luonnostelemaan tekstejä, joiden lähtökohtana on suhde paikalliseen ympäristöön.
Hanke toteutettiin yhteistyössä Ristiinan kirjaston, Ristiina-Seuran sekä Ristiinan yhtenäiskoulun kanssa. Seuraavassa AP (AP) ja Saara (S) kertovat hankkeen vaiheista.
Keväällä suunnittelimme Saaran kanssa erilaisista näkökulmista toteutettavia työpajoja. Toiveena oli, että saisimme toukokuun sanataideviikolle mukaan kaiken ikäisiä kirjoittajia. Esimerkiksi Voimaeläimet -pajassa eläydymme jonkin villieläimen rooliin. Mikä eläin olisin? Virikkeenä toimivat eläinkortit, joista voi valita siinä hetkessä mieleisen. Karhu, kettu, hirvi, norppa vai huuhkaja? Valinta ei ole helppo. Mutta kun vauhtiin päästään, tekstiä syntyy.
Tässä ohjaajan oma, lyhyt ja leikkisä esimerkki:
”Olen saukko, oikea vesipeto. Sukellan syvälle ja nousen taas pinnalle.
Teen tuplavoltin vedessä, olen mestari.
Särki tai ahven, varokaa vaan, olette herkkuruokaa!”
Läheltä nähtyä -työpajassa tutkitaan monipuolisesti omia muistoja ja Pöytälaatikko auki -pajaan osallistujat tuovat aiemmin kirjoittamiaan runoja tai proosallisia pätkiä. Tekstejä luetaan ja niistä keskustellaan kannustavassa ilmapiirissä. Huikeita muistojakin nousee pinnalle keskustelun lomassa. Sanataideviikon viimeisessä voimaeläimet -työpajassa on mukana kirjoittajia alakoulun oppilaista senioreihin. Tunnelma on yhteisöllinen ja lämmin.
Työpajaa oli markkinoitu sanaretkenä. Etsitään siis sanoja, syödään eväitä ja katsotaan mitä syntyy. Opettajana olin kuvitellut sen näin: Osallistujat haahuilevat hiljaisuuden vallitessa vanhojen rakennusten lomassa. He silittelevät hirrenpäitä, kirjaavat ylös miltä se tuntui. Vaivihkaa kertyy aineksia, sellaisenaan tavallisia sanoja, jotka myöhemmin saattavat törmätä toisiinsa yllättävällä tavalla.
Aina sitä jossakin kynän kanssa istuu, vaikka ympäristöön ei kiinnittäisi huomiota. Nyt kiinnitetään. Paikalle saapuu muutamia eläkeläisiä ja jokunen koululainen. Annan osallistujille tehtäväksi lähteä kirjoitusvälineiden kanssa keräämään pihasta viisi kosketusta, viisi näköhavaintoa ja viisi kuuloaistimusta sekä verbejä. Kun harjoitus on riittävän konkreettinen ja yksinkertainen, sen sylissä viihtyy. Kun retkeläiset palaavat kalliolle, ohjeistan heitä tekemään saaliistaan sanasekoituksia ja kielikuvia. Niiden pohjalta kirjoitetaan luonnoksia.
Järveltä tuulee raikkaasti,
siihen sekoittuu koiranputken hento, tumma lehahdus.
Astun kuistille, lattialankut narisevat ja kertovat – olen tulossa.
Kompastun kynnyksellä ja romahdan räsymaton päälle.
Tuijotan kirkasta, sinistä raitaa. Se on miehen vanhasta paidasta.
Ikkunasta näen pääskysen lentävän vaahteran yllä.
Helena Kauppinen
Työpaja päättyy Päivi Roosin vetämään museo-opastukseen. Aivan tavanomainen opaskierros se ei ole, sillä pyydän osallistujia poimimaan oppaan puheesta sanoja ja lauseita tekstien raaka-aineeksi. Muistiinpanoja merkittävämmältä tuntuu lopulta se, että kirjoitusharjoitusten jälkeen oppaan tietotaito asettuu uusiin kehyksiin. Niihin, jotka kukin meistä oli juuri kirjoittamalla luonut.
Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla sekä kirjaston työpajassa seuraavana päivänä syntyneistä teksteistä kootaan kesän ajaksi runonäyttely museon navetan ylisille.
Aidaspuut seisovat jämäköinä.
Päällä matkustavat pilvet.
Molemmat rajaavat pihaa.
Aurinko antoi harkkovarjon malkakatolta hirsiseinään.
Milloin hirsien aika on ohi…?
Hilkka Nuutilainen
Mikä on lavaruno -työpaja Ristiinan kirjastolla 28.9.2023
AP:
”Mistä… miten sä teet sen runon?”, kysyy työpajaan vauhdilla tuleva osallistuja. “Kylän filosofi” menee suoraan asiaan, kuten runokin parhaimmillaan. Totean maltillisesti, että katsotaan, millaisia vastauksia tänään löydetään. Työpajassa on mukana pieni ryhmä aiheesta kiinnostuneita; mm. lauluntekijä-harrastaja sekä kirjoittamista harrastava pariskunta. Yksi kirjoittajista tietää tavoitteensa; hän on tullut tekemään elämänsä toista runoa.
Kirjoitusharjoituksissa tutkimme ensin muistoja, millaisia lyyrisiä hetkiä omista ”muistikuvista” löytyy. Hetken / kuvan tallentamiseen käytämme mm. tajunnanvirtatekniikkaa. Pyritään kirjoittamaan kaikilla aisteilla siten, että kynä ei nouse paperista, teksti virtaa, oma rytmikin kenties löytyy. Oleellista on antaa mennä, luopua kontrollista. Tarttua hetkeen, sitäkin lavarunous parhaimmillaan lienee.
Kokonaisuutena työpaja on runsas ja rönsyilevä kuin runoklubi, ja jättää kutkuttavasti ilmaan myös kysymyksiä. (Lava)runo ei taida kovin helposti asettua tiettyihin kehyksiin tai muotteihin. Eli antaa sen rehottaa, villisti ja vapaasti.
Nämä kädet
”Sulla on vanhat kädet!” Lapsen silmin tietty. Mutta kun katson näitä käsiäni itsekin, näenhän minä: maksaläiskät, rypyt, uurteiset kynnet. Ja mitä sitten? Minähän olen tehnyt ikäni näillä käsillä.
Kädet kertovat. Kertoisivatko sormenjälkeni enää mitään?
Onko työ hionut hiuksenhienot jäljet pois? Onko näissä käsissä sittenkin sileitä kohtia? Nämä kädet ovat usein kylmät.
Niillä voi yllättää: kosketus on kylmä! Mutta: kylmät kädet, lämmin sydän, meillä sanottiin.
On perjantai, ja koululla sattumalta myös vanhempien päivä. Tämä tarkoittaa, että tunneilla on mukana myös joitakin oppilaiden vanhempia. Siis elävä meininki; sukellan sekaan. Puhumme aluksi hieman harrastuksista; 8-vuotiailla on mukana oma suosikkikirja, tai parhaillaan luettavana oleva kirja. Todetaan, että monipuolinen harrastaminen, myös lukeminen on mahtavaa hommaa, seikkailua!
Itse kirjoitushomma alkaa sanojen keräämisellä. Kysymyksiä; mikä on lempivärisi? Entä vuodenaika? Mikä kasvi voisit olla? Mikä sinusta tulee isona? Ankaraa miettimistä, tuhinaa ja lyijykynän liikettä paperilla. Ja ta-daa! Kerättyjen sanojen pohjalta koostuva, runollinen selfie sisältää myös metaforisuutta. Tottakai halukkailla on mahdollisuus esittää oma tekstinsä. Ja raikuvat aplodit jokaiselle runoselfien rohkealle esittäjälle! Sitten tiivis työpaja onkin jo paketissa.
Rinnakkaisluokassa sama meininki. Työpajoissa syntyneitä pieniä runoja oppilaat voivat halutessaan jatkaa oman opettajan ohjauksessa. Selfien tyyliin runollisen muotokuvan voi kirjoittaa myös luokkakaverista. Ja kuvataiteen tunnilla runon voi kuvittaa.
Tässä työpajan ohjaajan oma selfie 29.9.
“olen merensininen saarni
kärsivällinen syyskuun seppä
sateisen, vihreän saaren laitumilla”
Kekrijuhla 30.9.2023: Runosadonkorjuu ja Helena Wariksen haastattelu
S:
Kekrijuhlan ohjelmassa on muun muassa vanhojen traktoreiden esittely, risuaitanäytös ja paikallinen bändi. Navetan ylisillä istuu mukavasti yleisöä, joukossa jokunen tuttu kasvo kesän sanaretkeltäkin. Museo-opas Päivi on koonnut sanaretken runot näyttelyksi, ne on laminoitu ja ripustettu pyykkipojilla ylisille.
Aloitamme lukemalla työpajoissa syntyneitä tekstejä, olemme koostaneet niistä lyhyen lausuntaesityksen.Sitten haastattelemme paikallista kirjailijaa, Helena Warista. Helena on ansioitunut fantasiakirjailijana, mutta häneltä on julkaistu myös esimerkiksi suosittu lastenkirjasarja Olafin pentupäiväkirjat (Otava).
Kesän työpajasta muistan, miten osallistujien kirjoittamat tekstit saivat katsomaan talonpoikaismuseon pihaa uusin silmin. Onko vaikutus sama nyt, kun yleisö kuulee ne ääneen luettuna? Sanat herättävät eloon pihan ja rakennukset, ne vetoavat kuvittelukykyyn, pohdiskelemme. Niin kirjoittaminen kuin lukeminen voivat rikastaa museokäyntiä ja tehdä siitä henkilökohtaisesti merkityksellisen.
Entä miten Helena itse kirjoittajana lähestyisi tätä paikkaa? Valppaiden aistien ja muistiinpanovälineiden lisäksi hän ottaisi luultavasti esiin kameran. Helena kertoo, että haluaisi ehkä palata kirjoituspaikalle kuvien kautta. Niistä voisi huomata jotakin, mikä on mennyt ohi silmien.
Waris käyttää luovasti ja monipuolisesti erilaisia itselleen tuttuja paikkoja romaaneissaan. Käy ilmi, että nimenomaan Pien-Toijolan pihapiiri on toiminut esikuvana tietyille Pohjankontu-fantasiatrilogian tapahtumapaikoille. Saamme kuulla lukunäytteen, joka sijoittuu pirtin tupaan. Keskustelemme yksityiskohdista ja Helena muistuttaa, ettei hänellä fantasiakirjailijana ole tavoitteena kirjoittaa historiallisesti tarkkoja teoksia. Historialliset paikat voivat tarjota kuitenkin tärkeän inspiraation teoksen maailmalle.
Mikä merkitys kirjoituspaikalla tai työhuoneella on kirjailijantyössä? Helena kertoo, että Olafin Pentupäiväkirjojen tärkeä lähtökohta on kotipihan eläimet, joita heillä on paljon ja jotka hän tuntee hyvin. Monet sarjan yksityiskohdat ovat suoraan pihalta.
Keskustelemme lopuksi vielä eri kohderyhmistä. Lapsille kirjoittaminen ei lopulta ole kovin erilaista kuin aikuisille, lapset ovat vaativa yleisö, Helena pohtii. Hän kirjoittaa vain sellaisia kirjoja, joista itsekin lukijana pitäisi.
*
AP & S:
Tämä hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman paikallisia yhteistyökumppaneita. Erityisen lämpimästi meidät ottivat vastaan kirjaston työntekijät. He tarjosivat työpajoille tilat sekä tiedottivat omilla kanavillaan tapahtumista. Ristiina-Seura järjesti Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla sanaretken yhteydessä museo-opastuksen ja tarjosi esiintymismahdollisuuden kekrijuhlassa syksyllä. Yhtenäiskoulun 2. luokkien oppilaat ja opettajat ottivat kirjoitustyöpajat innolla vastaan. Ja paikallislehti Ristiinalainen antoi hankkeelle näkyvyyttä tekemällä kevään sanataideviikosta näyttävän jutun ennen hankkeen käynnistymistä.
Tervetuloa askartelukerhoon Tekstin talolle! Askartelukerhossa valmistamme aseemisia ja visuaalisia runoja eri menetelmin.
Alustuksesta vastaa runoilija ja aseemisen runouden uranuurtaja Karri Kokko. Alustuksen jälkeen jokainen saa tehdä runoja valitsemillaan tavoilla. Tekemisen lomassa voimme keskustella tai vain syventyä samassa tilassa luomiseen. Glögiä lämmittämässä on runoilija ja Nihil Interitin hallituksen sihteeri Hanna Syrjämäki.
Aseeminen kirjoitus on visuaalisen runouden muoto, joko korostaa sanojen merkityksen sijaan kirjoituksen fyysistä elettä tunteiden ja kokemusten välittäjänä.
Tilaisuus sopii kaikille, aikaisempaa kokemusta ei tarvita.
Kurssin hinta on Nihil Interitin jäsenille 20 e ja muille 25 e, sisältäen materiaalikustannukset.
Paikka: Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, Helsinki, 4. kerroksen kirjastohuone. HUOM! Muuttunut paikka!
9.12 järjestetään myös Tekstin talon pienkustantajien myyjäiset, eli samana päivänä on mahdollisuus ottaa haltuun sekä aseemiset joulukortit että kirjalahjat!
Nihil Interitin hallitus päätti perjantain 17.11. kokouksessaan valita Tuli & Savun uusiksi toimittajiksi Elina Sallisen ja Helmi Nöjdin, jotka tulevat 1.1. 2024 alkaen osaksi lehden toimitusta Tuli & Savun päätoimittajana jatkavan Atte Koskisen ja arvostelutoimittaja Janne Löppösen rinnalle.
Hakuun osallistui määräaikaan mennessä yhteensä 15 hakijaa. Hakijoiden taso oli poikkeuksellisen korkea. Hakemuksissa näkyi hakijoiden syvä mielenkiinto runoutta kohtaan sekä aihepiirin vahva tuntemus.
Esseitä, artikkeleita, runoja ja muita tekstilajeja voi jatkossakin tarjota lehdelle julkaistavaksi. Suora kontakti juttutarjouksille on: tulijasavu@gmail.com.
Vuonna 1994 perustettu runouslehti Tuli & Savu ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja sitä julkaisee valtakunnallinen runoyhdistys Nihil Interit ry. Tuli & Savussa julkaistaan uusinta kotimaista runoutta ja kiinnostavia käännöksiä, samoin esseitä, artikkeleita ja kritiikkejä. Lehden kirjoittajiin kuuluu muun muassa runoilijoita, tutkijoita, kriitikoita ja opiskelijoita. Taitosta vastaavat Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijat, ja taitto suunnitellaan uusiksi jokaiseen numeroon.
Vuosina 2021–2023 päätoimittajana toiminut Riikka Simpura jättää pestinsä vuoden 2023 lopussa, ja nyt lehti etsii toimitukseen uutta jäsentä päätoimittaja Atte Koskisen ja kritiikkitoimittaja Janne Löppösen rinnalle.
Etsimme uutta toista päätoimittajaa Koskisen työpariksi tai uutta toimituksen yleisjäsentä.
Päätoimitus pitää huolta lehden budjetista yhdessä julkaisijan kanssa; vastaa lehden sisältöjen suunnittelusta, juttujen tilaamisesta ja toimittamisesta; koordinoi taiton ja oikoluvun; sekä osallistuu lehden postittamiseen ja muuhun jakeluun. Työssä tarvitaan laajaa kiinnostusta runouteen, tarkkaa lukutaitoa ja erinomaista suomen kielen hallintaa.
Toimittajan työnkuvaan kuuluu lehden sisältöjen suunnittelu, juttujen tilaaminen ja toimittaminen sekä oikolukeminen. Kaikki tämä tapahtuu tiiviissä yhteistyössä päätoimituksen kanssa. Työssä tarvitaan laajaa kiinnostusta runouteen, tarkkaa lukutaitoa ja erinomaista suomen kielen hallintaa.
Voit siis hakea päätoimittajan ja/tai toimittajan paikkaa.
Sisällytä hakemukseen ansio- ja julkaisuluettelo sekä vapaamuotoinen teksti, jossa kerrot suunnitelmistasi lehden tekemiseksi, esimerkiksi ideoistasi tulevia numeroita koskien.
Työ alkaa vuoden 2024 alussa. Työstä maksetaan urakkapalkka kustakin julkaistusta lehdestä, joita ilmestyy neljä vuodessa.
Lähetä hakemuksesi liitteineen 27.10. 2023 mennessä otsikolla ”Tuli & Savu rekrytointi” toiminnanjohtaja Jari Nikkolalle: toiminnanjohtaja@nihilinterit.fi
Turun Kirjamessut, Nihil Interitin vuoden runokirja -palkinto, 29.9. 2023. Puheen luki Intiassa matkailevan Mikko Väänäsen puolesta Viivi Waris.
Hyvä yleisö ja hyvä raati, pahoittelut siitä, etten päässyt paikalle henkilökohtaisesti. Voin tervehtiä teitä vain Viivin lukemana. Silti. Ehkä juuri siinä on sopivaa symboliikkaa kirjamessuille: minua luetaan. Ja kukapa olisi parempi lukemaan minua kuin Q:n tekijäkaartin toinen osapuoli graafikko Viivi.
Silti kuinka mielelläni olisin nauttinut Turun Kirjamessujen tunnelmasta sekä iloinnut runoudesta ja sen saamasta huomiosta. Mutta toisin oli kirjoitettu. Minun oli jatkettava ikuista kiertoliikettäni tutkimalla, onko vanhassa Dallapé-orkesterin esittämän merimieslaulun väitteessä perää. Onko Intiassa kuukin kuumempi?
Kun nyt istun Himalajan juurilla Rishikeshissa Gangesin rannalla sijaitsevan majataloni katolla ja katson kasvavaa kuuta sen itämaisessa hiukan alaspäin keikahtaneessa loistossaan, en voi kuin tuntea syvää kiitollisuutta kuuta kohtaan. Sillä kaikessa kuumuudessaan, kylmyydessään ja kirkkaudessaan se laittoi minut kirjoittamaan tämän teoksen. Kuu oli esittänyt kysymyksen. Minun oli vastattava siihen. Ei haltuun ottaen vaan ihmetellen.
Ja vaikka kirjan kannessa ja palkinnossa lukee minun nimeni, on tämä teos, Q, monen tekijän yhteistyön tulos. Se on kirkastunut hiljalleen monen tarkan lukijan katseen alla. Kiitos noille lukijoille, erityisesti Saaralle, Satulle, Juholle, ja teoksen kustannustoimittajalle Olli-Pekalle. Ilman heitä tätä kirjaa ei olisi. Kiitos kustantamolleni Poesialle sekä sen rohkealle ja periksi antamattomalle kustannuspolitiikalle. Juuri niin osoitetaan mieltä alati kiihtyvän tahdin ja kulttuurin yksipuolistumisen keskellä. Jatkakaamme mielen osoittamista.
Kiitos Nihil Interitille arvokkaasta työstä runouden parissa. Kiitos myös Taiteen edistämiskeskukselle apurahoituksesta.
Erityinen kiitos Viiville, joka tätä puhetta teille lukee, sillä yhteistyö Viivin kanssa teki teoksesta lopulta sen kirjan, joka se on. Viivi ymmärsi kirjan hengen ja loihti sille vaivaa kaihtamatta sanojen lomassa vilkkuvan visuaalisen loisteen, jota ilman Q olisi puolet siitä, mitä se nyt on. Se olisi puoli-Q.
Silti haluan kääntää katseen tekijästä lukijaan. Kuten kirjan kustantaneen Poesian periaate kuuluu: ”juhlitun tekijän sijaan pääosassa on lukijan työ”. Niinpä haluan omistaa tämän palkinnon kaikille lukijoille. Haluan omistaa sen niille lukijoille, joiden panos teki tästä kirjasta sen, joka se on. Mutta yhtä lailla haluan omistaa sen kaikille niille lukijoille, jotka jatkavat siitä ja luovat tämän kirjan – ja kaikki muut kirjat – yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ilman lukijoita ei olisi kirjallisuutta, ei runoutta.
Lukeminen luo kirjallisuuden. Myös minut vihittiin tähän mysteeriin joskus 80-luvun ja 90-luvun taitteessa, kun löysin tieni Hyvinkään kaupunginkirjastoon. Kävi, kuten Manic Street Preachersin laulussa A Design For Life: ”Libraries gave us power.”
Jos en olisi lapsena rakastunut kirjallisuuteen, olisi elämäni äärettömästi köyhempi. Siitä puuttuisi Q:n loiste öisellä taivalla. Nyt nuo tuhannet ja tuhannet luetut sivut hengittävät ja jatkavat elämäänsä Q:n sivuilla, joiden toivon vuorostaan ruokkivan uusia teoksia.
Eräs Q:n runoista kuuluukin:
Kuulumme,
kasvamme yötä päivää
läpi mutaisen veden
kukkiaksemme
pinnallasi.
Kauan eläköön lukeminen. Kauan eläköön kirjallisuus, joka kasvaa läpi mutaisen veden kukkiakseen pinnallasi. Kauan eläköön kirjainten ja taivaankappaleiden välinen mystinen yhteys.
Nihil Interitin runouspalkinnon on voittanut Mikko Väänäsen runokokoelma Q. Vuoden runoustekopalkinto myönnettiin runoilija, kääntäjä ja kustantaja Zoila Forss-Crespo Moreyralle kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisestä Suomen runokentällä.
PALKINTOPERUSTELUT
Vuoden runoteos: Mikko Väänänen: Q (Poesia)
Mikko Väänäsen runoteos Q on rakennettu kujeilevan ajatuksen varaan: otetaan kaksi aihetta, jotka muistuttavat toisiaan äänteellisesti, kirjain Q ja taivaankappale Kuu. Q:n/Kuun ympärille Väänänen kerää läjäpäin erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia merkityksiä: myyttejä, filosofiaa, itäisiä ja läntisiä perinteitä ja populaarikulttuuria. Rennon kokeilevasta lähtökohdasta avautuvat assosiaatiot ja erilaisia kulttuurisia aineksia törmäyttävät oivallukset yllättivät raadin positiivisesti. Teoksessa arkinen ja pyhä kulkevat luontevasti rinnakkain, ja Viivi Wariksen taitto ja ulkoasu tuovat runojen rinnalle visuaalista leikkiä. Q on onnistunut osoitus siitä, että runoteos voi olla samaan aikaan syvästi oppinut ja sivistynyt sekä valloittavan humoristinen.
Vuoden runousteko: Zoila Forss-Crespo Moreyran elämäntyö
Vuoden runoustekopalkinto myönnetään elämäntyöpalkintona Zoila Forss-Crespo Moreyralle kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistämisestä suomalaisella runokentällä. Forss-Crespo Moreyra on auttanut maahanmuuttajataustaisia kirjailijoita saamaan ääntään kuuluviin sekä kääntänyt monien suomalaisrunoilijoiden tekstejä espanjaksi. Oman toiminimensä Rosetta Versoksen kautta hän on julkaissut paitsi omia monikielisiä teoksiaan myös muiden maahanmuuttajataustaisten runoilijoiden kirjoja. Forss-Crespo Moreyra on myös rakentanut kulttuurisiltaa Suomen ja synnyinmaansa Perun sekä muiden espanjankielisten maiden välille, mistä hieno esimerkki on hänen toimittamansa viime vuonna julkaistu Hologrammi – Holograma -antologia, jossa on runoja suomeksi, saameksi ja espanjaksi 32 tekijältä 7 maasta.
